Ihmeellisesti tunsin selvää kehotusta soittaa eräälle sukulaiselle.

Yleensä emme paljoa soittele

tapaamme perheinemme pari kertaa vuodessa.

Puhelun jälkeen ymmärsin soittoni syyn.

Hän kertoi eräästä minun läheisestä ihmisestä lapsuuden asioita

joita en ollut aikaisemmin tiennyt.

Tämä ei ollut juoruilua, vaan minulle tärkeätä saada tietää.

Nyt ymmärrän tätä lähimmäistäni ehkä hiukan paremmin,

kun tiedän, että hänen lapsuudessaan on ollut paljon väkivaltaa

alkoholia ja lasten hakkaamista.

Kyse on sodan käyneestä perheenpäästä, joka oli nähtävästi

sairastunut sodan kauhuissa nuorena miehenä, kuten niin moni muukin.

Tämän perheen äiti oli aina reipas, kekseliäs ja elämänmyönteinen nainen.

Hän oli joutunut kokemaan hyvin vaikean avioliiton puolisonsa rinnalla.

Olen oppinut tuntemaan nämä henkilöt vasta omassa aikuisuudessani, joten en voinut aavistaa, mitä he kaikki olivat kokeneet..

Nyt tiedän, miksi minun oli soitettava tälle henkilölle.

Puhelu avasi silmiäni näkemään asioita toisin.

Toivottavasti läheisten rakkaus avaa lukkoja ja parantaa tämän estyneen henkilön haavoja.

Uskon, että Jumala häntä auttaa.

Minä ainakin yritän nyt parhaani.

Ihmeellistä Jumalan johdatusta.

Tämä ei ollut eka kerta, kun Jumalan kehotuksesta olen soittanut jollekin tai lähettänyt kortin.

Ollaan tarkkana, mitä Jumala meille puhuu ja mihin Hän meitä kohottaa.

Ollaan lähimmäisi toisillemme.

Kirjoitin siksi, että jollakin toisellakin saattaa olla tunne, että pitää ottaa yhteyttä johonkin ihmiseen.

Tämä on sinulle rohkaisu Jumalan kutsuun, älä epäröi.

Et voi kuitenkaan menettää mitään, mutta voit ainakin olla kuuliainen.

Ennen soittamistani luulin, että tämä, jolle soitin , tarvitsisi apua tai kuuntelijaa.

Ehkä hän tarvitsikin, sillä oli helpotus saada kertoa nämä asiat.

Yhdessä eteenpäin.