KIITOS, KIITOS ISÄ !

 

Olet niin hyvä ja ihmeellinen. Sinä olet lähellä nytkin meitä jokaista, jotka haluamme olla sinun lapsiasi.

Sinä huolehdit meistä silloinkin, kun emme itse osaa emmekä ymmärrä omaa parastamme. Vaan lähdemme harhailemaan etäälle sinun luotasi.

Joka kerta, kun loittonemme sinusta, sinä puhut meille Pyhän Sanasi kautta aivan selvästi. Voimme olla kuuroja ja sokeita, mutta silloin sinä tulet aivan lähelle ja kuiskaat hellästi korvaamme rakkautesi sanoja, lohdutuksen sanoja ja vedät meidät liki itseäsi. Siinä on turvapaikkamme.

Vaikka maailma houkttaa ja lupaa meille paljon ihania asioita, on niistä saatu ilo ja onni vain lyhyt aikaista onnellisuutta. Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Tämä on totta ja ihmeellistä.

Nyt rukoilen, anna Isä minulle niin luja usko ja luottamus sinuun, että tänäänkin, vaikka jotkut asiat pelottavat ja ahdistavat, niin että nytkin voisin uskalluksella iloiten heittäytyä käsiisi. Haluan ottaa vastaan sinun ihmeesi tähänkin hetkeen.

Tahdon kiittää ja ylistää yksin sinua rakas Kolmiyhteinen Jumala.

Anna meille kaikille iloisia yhteisiä hetkiä sinun kanssasi Jeesus. Osoita meille aika ja paikka, jossa saamme kohdata sinua rauhassa ja syrjässä maailman melusta ja hälinästä.

Vaikka se olisi vain lyhyt ja pieni hetki, täytä minut Hengelläsi ja vahvista minua niin, että voin kertoa sinusta monelle tänäänkin.

Kiitos, että jäät siunaamaan minua ja meitä aivan jokaista lastasi maan päällä.

Siunaa juhannuksen vietto Suomen maassa. Estä pahat teot ja anna ilkeiden suunnitelmien raueta tyhjiin. Johdata jokaista juhlijaa, vedä Isä puoleesi ja anna ihmeittesi tapahtua sielläkin, missä olet vieras ja tuntematon. Sinun on valta voima ja kunnia aina ja ikuisesti. Amen

Rukoukseni tänä aamuna.

Isä, avaa silmäni näkemään toiset ihmiset . Anna minulle rakkautta niin paljon, että voisin tehdä heidän hetkestään, elämästään, helpompaa vain katsomalla heihin lämpimästi ja välittäen.

Isä, opeta minua unohtamaan itseni ja omat odotukseni. Että en niin paljoa etsisi omaa hyvääni, vaan osaisin laittaa toisen ihmisen tarpeet omien suunnitelmieni edelle.

Tämä on niin vaikeata, että itse en siihen pysty. Mutta tiedän, että sinä saat sen aikaan. Teet sen vain murskaten ja pienentäen minut. Olen varma, että se tekee minulle kipeätä, mutta haluan alistua tähän työhösi. Sillä eihän minulla ole mitään hätää. Sinä tahdot minullekin vain parasta. Et varmastikaan tahtoisi satuttaa, mutta tässä ei aina ole muuta tietä. Ja kun sinä, Isäni, olet työssösi, olen varma, että mikään ei voi mennä pilalle. Sinun työvälineesi ovat ainutlaatuisen laadukkaat ja hellävaraiset.

Avaa silmäni, että näkisin toiset ihmiset sinun silmilläsi, sinun rakkauden silmilläsi. Sinähän katsot minuunkin juuri näin.

Amen

Kun on ollut äiti, jota on tarvittu paljon. Usean lapsen perheessä eri lasten tarpeet poikkeavat paljonkin toisinaan. Katraassamme on ollut monenlaista, kuten varmasti jokaisessa perheessä olipa lapsia paljon tai vain yksi lapsi.

Lasten kasvattaminen on kova juttu. Synnytin kuopuksemme minun ollessani 43 vuotias. Olin onnellinen odottaessani lasta. En erikoisemmin edes ajatellut ikääni, olinhan edellisen lapsemme syntyessä täyttänyt 40 vuotta.

Kaikki sujui hyvin. Pihtisynnytys oli kyllä aika vaikea. Lapsemme oli synnytyskanavassa kääntynyt niin, että hänen otsansa oli ensimmäisen tulossa, vaikka oikea, tavallisin asento on takaraivotarjonta. Synnytyshuoneeseen kerääntyi paljon väkeä. Minulta oli synnytyksen alkuvaiheessa kysytty saavatko opiskelijat tulla mukaan katsomaan lapsemme syntymää. Olin vastannut, että kyllä saa. Nyt kun näin, että synnytykseni ei edistynytkään tavalliseen tapaan, vaan pitkittyi ja huomasin omien voimieni hiipuvan, ajattelin, että mitähän kaikki huoneessa olijat, nuoret opiskelijat ajattelevat nyt.

Synnytyksen junnatessa paikallaan sanoin vaateliaasti, että nyt on kutsuttava lääkäri paikalle. Se tapahtui miltei välittömästi. Taitavan lääkärin toimesta iso kokoinen, terve poikalapsi oli maailmassa tuota pikaa. Tässä tilanteessa olin jo niin uupunut, että olin valmis mihin vain, kunhan lapsi saadaan syntymään turvallisesti maailmaan.

Opiskelijajoukossa huomasin tytön, joka oli kanssani keskustellut jo aiemmin. Näin hänen seisovan kädet ristissä vakavan nköisenä. Ymmärsi hänen rukoilevan puolestamme, syntyvän lapsen ja minun. Tästä näkemästäni sain ihmeellistä voimaa ja luottamusta siihen, että Jumala on tässä koko ajan läsnä ja tietää miten kaikki päättyy. Ja kaikki tpdellakin päättyi hyvin ja onnellisesti.

Mieheni, lastemme isä ei ollut mukana synnytyksessä, eikä ollut koskaan aikaisemminkaan ollut. Hänelle sairaala on pelottava ja ahdistava paikka, joten olen aina ollut synnyttämässä ilman miestäni. Siitä en ole koskaan tehnyt numeroa. Olen pärjännyt ihan hyvin ilman häntäkin. Uskon kyllä, että monet naiset ovat tukeutuneet lapsensa isään ja ovat saaneet kokea ihania hetkiä yhdessä jo lapsen syntymähetkellä. Minun kanssani on ollut aina Jeesus, joka ei ole kertaakaan jättänyt minua.

Seuraavana päivänä ollessani osastolla, tämä nuori naisopiskelija tuli minua katsomaan ja kysymään vointiamme. Ilahduin hänet nähdessäni. Saimme keskustella eilispäivän synnytyksestä. Kysyin häneltä oliko hän todella rukoillut siellä synnytyshuoneessa puolestamme. Ja hän sanoi rukoilleensa. Ymmärsin hänet uskovaiseksi naiseksi. Iloni oli hyvin suuri. Olen todella onnellinen, että kätilöissä ja sairaanhoitajissa on niitä hoitajia, jotka hiljaa rukoilevat potilaiden ja asiakkaiden puolesta. He eivät ehkä tee siitä mitäään numeroa, mutta Jumala kuulee rukoukset ja tulee auttamaan. Oikeastaan hänellä on jo apu aivan lähellä. Ja hänen tahtoonsa me saamme jäädä, mutta onneksi aika usein Taivaan Isä haluaa antaa lapsilleen hyviä lahjoja ja ihania vauvoja synnyttäjille.

Piti kirjoittaa lasten kasvatuksesta, mutta se jääköön ensi kertaan.

Siunausta kaikille odottaville äideille, isille ja pienten vauvojen äideille, isille ja isovanhemmille. Lapsi on lahjoista suurin. Hänen kanssaan kannattaa nähdä vaivaa ja "uhrata" elämänsä parhaat vuodet.

Kaiken piti olla nyt hyvin.

Olimme kiitollisia ja onnellisia.

Sitten tulivat synkät pilvet yllemme. Maksamattomia laskuja olikin ja nyt oli karhukirjeiden aika. Postilaatikolle meno tuntui joskus vaikealta, kuitenkin oli pakko hakea tullut posti. Tulihan siellä joskus myös tosi mukavaakin postia.

Olimme tehneet parhaamme. Olimme maksaneet tulleita laskuja niin, että tilillämme oli vain tarpeellinen ruokaraha. Mitään ei nyt osteta. Ei kesäkukkia, ei kukkamultaa tai ainakaan uusia vaatteita. Nyt mennään vanhoilla ja kenkiäkään ei onneksi juuri nyt ole pakko ostaa.

Tällainen "köyhänä" oleminen on haasteellista, mutta aika opettavaista. Huomaamme tulevamme toimeen paljon vähemmällä kuin koskaan olisimme uskoneet. Ruoassakin on helppo tinkiä. Ei enää syödä hedelmäsalaattia aamuisin. Ennen teimme sen useasta eri hedelmästä ja marjoistakin. Nyt keitetään kaurapuuroa. Se on erittäin edullista ja täyttävää. Tosin sen kanssa on , ainakin minun, pakko syödä marjakeittoa. Senkin voin vielä lopettaa, joa eurot niin vaativat.

Emme kaiketi sittenkään voi sanoa itseämme köyhiksi. Meillä on kiva koti ja kalusteet. On seinillä mieluisia tauluja ja vaatteita kaapeissa. Ruokaa saamme tarpeeksi, jos olemme vaatimattomia.

Suurin rikkautemme on kuitenkin Jumalan lahjaa. Olemme saaneet kolme poikaa ja kolme tytärtä, olemme saaneet elää yhteistä liittoamme liki 43 vuotta. Olemme saaneet kokea ennenkin myrskyjä ja tuulia, mutta myös ilon ja onnen hetkiä.

Nytkin päällimmäisenä on kiitollisuus ja luottamus Jumalan huolenpitoon. Olemme saaneet uskon siihen, että Jeesus rakastaa meitä ja vie meidät kerran luokseen taivaaseen. Olemme tulleet tuntemaan Jeesuksen omana pelastajanamme ja siksi ymmärrämme, että meillä on vapaus kuolemamme jälkeen päästä lepoon Isän luokse. Saamme syödä Elämän puusta ja näin saamme elää ikuisesti Jumalan ihanassa taivaassa.

Olkoon matkamme täällä mitä tahansa, olemme matkalla parempaan, kohti iäistä kotia Isän luona.

Amen !
 

Ihmeellisesti tunsin selvää kehotusta soittaa eräälle sukulaiselle.

Yleensä emme paljoa soittele

tapaamme perheinemme pari kertaa vuodessa.

Puhelun jälkeen ymmärsin soittoni syyn.

Hän kertoi eräästä minun läheisestä ihmisestä lapsuuden asioita

joita en ollut aikaisemmin tiennyt.

Tämä ei ollut juoruilua, vaan minulle tärkeätä saada tietää.

Nyt ymmärrän tätä lähimmäistäni ehkä hiukan paremmin,

kun tiedän, että hänen lapsuudessaan on ollut paljon väkivaltaa

alkoholia ja lasten hakkaamista.

Kyse on sodan käyneestä perheenpäästä, joka oli nähtävästi

sairastunut sodan kauhuissa nuorena miehenä, kuten niin moni muukin.

Tämän perheen äiti oli aina reipas, kekseliäs ja elämänmyönteinen nainen.

Hän oli joutunut kokemaan hyvin vaikean avioliiton puolisonsa rinnalla.

Olen oppinut tuntemaan nämä henkilöt vasta omassa aikuisuudessani, joten en voinut aavistaa, mitä he kaikki olivat kokeneet..

Nyt tiedän, miksi minun oli soitettava tälle henkilölle.

Puhelu avasi silmiäni näkemään asioita toisin.

Toivottavasti läheisten rakkaus avaa lukkoja ja parantaa tämän estyneen henkilön haavoja.

Uskon, että Jumala häntä auttaa.

Minä ainakin yritän nyt parhaani.

Ihmeellistä Jumalan johdatusta.

Tämä ei ollut eka kerta, kun Jumalan kehotuksesta olen soittanut jollekin tai lähettänyt kortin.

Ollaan tarkkana, mitä Jumala meille puhuu ja mihin Hän meitä kohottaa.

Ollaan lähimmäisi toisillemme.

Kirjoitin siksi, että jollakin toisellakin saattaa olla tunne, että pitää ottaa yhteyttä johonkin ihmiseen.

Tämä on sinulle rohkaisu Jumalan kutsuun, älä epäröi.

Et voi kuitenkaan menettää mitään, mutta voit ainakin olla kuuliainen.

Ennen soittamistani luulin, että tämä, jolle soitin , tarvitsisi apua tai kuuntelijaa.

Ehkä hän tarvitsikin, sillä oli helpotus saada kertoa nämä asiat.

Yhdessä eteenpäin.