Olen istunut luonasi monia tunteja

hiljaa olen silittänyt milloin hiuksiasi, milloin kättäsi.

Pimeät syysillat ovat vaihtuneet

kuulaiksi kesäöiksi.

Ikkunan takana pihlaja on kantanut valkeita kukkia, punaisia marjoja ja

lumen taakkaa.

Me olemme olleet vaiti

tai sana silloin tällöin.

Jos rakkaus voisi parantaa sinut,

nostaa sinut masennuksen ja ahdistuksen syövereistä,

niin sinä olisit parantunut jo monta kertaa.

Syvällä sielussani tiedän, että rakkaus sinut vielä parantaakin.

Jumalan rakkaus, äidin rakkaus.

Tähän on uskottava

muuten minäkin vajoan ja painumme pohjaan molemmet.

Mustien puiden lomasta pilkahtaa aina pieni valonsäde,

auringon kimallus kosteissa lehdissä

tai yötaivaan kirkas tähti.

Mennään yhdessä läpi pimeyden.

Joskus vielä rakkaus parantaa.