Olen istunut luonasi monia tunteja
hiljaa olen silittänyt milloin hiuksiasi, milloin kättäsi.
Pimeät syysillat ovat vaihtuneet
kuulaiksi kesäöiksi.
Ikkunan takana pihlaja on kantanut valkeita kukkia, punaisia marjoja ja
lumen taakkaa.
Me olemme olleet vaiti
tai sana silloin tällöin.
Jos rakkaus voisi parantaa sinut,
nostaa sinut masennuksen ja ahdistuksen syövereistä,
niin sinä olisit parantunut jo monta kertaa.
Syvällä sielussani tiedän, että rakkaus sinut vielä parantaakin.
Jumalan rakkaus, äidin rakkaus.
Tähän on uskottava
muuten minäkin vajoan ja painumme pohjaan molemmet.
Mustien puiden lomasta pilkahtaa aina pieni valonsäde,
auringon kimallus kosteissa lehdissä
tai yötaivaan kirkas tähti.
Mennään yhdessä läpi pimeyden.
Joskus vielä rakkaus parantaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.