Kun on ollut äiti, jota on tarvittu paljon. Usean lapsen perheessä eri lasten tarpeet poikkeavat paljonkin toisinaan. Katraassamme on ollut monenlaista, kuten varmasti jokaisessa perheessä olipa lapsia paljon tai vain yksi lapsi.

Lasten kasvattaminen on kova juttu. Synnytin kuopuksemme minun ollessani 43 vuotias. Olin onnellinen odottaessani lasta. En erikoisemmin edes ajatellut ikääni, olinhan edellisen lapsemme syntyessä täyttänyt 40 vuotta.

Kaikki sujui hyvin. Pihtisynnytys oli kyllä aika vaikea. Lapsemme oli synnytyskanavassa kääntynyt niin, että hänen otsansa oli ensimmäisen tulossa, vaikka oikea, tavallisin asento on takaraivotarjonta. Synnytyshuoneeseen kerääntyi paljon väkeä. Minulta oli synnytyksen alkuvaiheessa kysytty saavatko opiskelijat tulla mukaan katsomaan lapsemme syntymää. Olin vastannut, että kyllä saa. Nyt kun näin, että synnytykseni ei edistynytkään tavalliseen tapaan, vaan pitkittyi ja huomasin omien voimieni hiipuvan, ajattelin, että mitähän kaikki huoneessa olijat, nuoret opiskelijat ajattelevat nyt.

Synnytyksen junnatessa paikallaan sanoin vaateliaasti, että nyt on kutsuttava lääkäri paikalle. Se tapahtui miltei välittömästi. Taitavan lääkärin toimesta iso kokoinen, terve poikalapsi oli maailmassa tuota pikaa. Tässä tilanteessa olin jo niin uupunut, että olin valmis mihin vain, kunhan lapsi saadaan syntymään turvallisesti maailmaan.

Opiskelijajoukossa huomasin tytön, joka oli kanssani keskustellut jo aiemmin. Näin hänen seisovan kädet ristissä vakavan nköisenä. Ymmärsi hänen rukoilevan puolestamme, syntyvän lapsen ja minun. Tästä näkemästäni sain ihmeellistä voimaa ja luottamusta siihen, että Jumala on tässä koko ajan läsnä ja tietää miten kaikki päättyy. Ja kaikki tpdellakin päättyi hyvin ja onnellisesti.

Mieheni, lastemme isä ei ollut mukana synnytyksessä, eikä ollut koskaan aikaisemminkaan ollut. Hänelle sairaala on pelottava ja ahdistava paikka, joten olen aina ollut synnyttämässä ilman miestäni. Siitä en ole koskaan tehnyt numeroa. Olen pärjännyt ihan hyvin ilman häntäkin. Uskon kyllä, että monet naiset ovat tukeutuneet lapsensa isään ja ovat saaneet kokea ihania hetkiä yhdessä jo lapsen syntymähetkellä. Minun kanssani on ollut aina Jeesus, joka ei ole kertaakaan jättänyt minua.

Seuraavana päivänä ollessani osastolla, tämä nuori naisopiskelija tuli minua katsomaan ja kysymään vointiamme. Ilahduin hänet nähdessäni. Saimme keskustella eilispäivän synnytyksestä. Kysyin häneltä oliko hän todella rukoillut siellä synnytyshuoneessa puolestamme. Ja hän sanoi rukoilleensa. Ymmärsin hänet uskovaiseksi naiseksi. Iloni oli hyvin suuri. Olen todella onnellinen, että kätilöissä ja sairaanhoitajissa on niitä hoitajia, jotka hiljaa rukoilevat potilaiden ja asiakkaiden puolesta. He eivät ehkä tee siitä mitäään numeroa, mutta Jumala kuulee rukoukset ja tulee auttamaan. Oikeastaan hänellä on jo apu aivan lähellä. Ja hänen tahtoonsa me saamme jäädä, mutta onneksi aika usein Taivaan Isä haluaa antaa lapsilleen hyviä lahjoja ja ihania vauvoja synnyttäjille.

Piti kirjoittaa lasten kasvatuksesta, mutta se jääköön ensi kertaan.

Siunausta kaikille odottaville äideille, isille ja pienten vauvojen äideille, isille ja isovanhemmille. Lapsi on lahjoista suurin. Hänen kanssaan kannattaa nähdä vaivaa ja "uhrata" elämänsä parhaat vuodet.